Lupasin raportin leikkisästä heinäpallosta. Ostin siis sellaisen kivan pallon, jonka sisään voi laittaa heinää ja sitten hevonen poimii ne ja heittelee palloa hauskalla tavalla. Toistaiseksi tapahtunut: työnsin heinän palloon. Hilppa katsoi: ”ok”, ja jatkoi syömistä heinäsuovasta. Lähdin tallilta. Palasin tunnin kuluttua. Kysyin, oliko Hilppa törmännyt liikaa palloon, koska se oli keskellä käytävää. Ei, joukkuekaverit sanoivat. Joten Hilppa on HEITTÄNYT sen ulos häkistä. Kiitos. Jaoimme lapsen kanssa, että onneksi en ostanut hevosten golfpalloa, koska silloin olisi käynyt näin: Hilppa ja ystävät heittelevät palloa pihalla tien vieressä. Yhtäkkiä pallo lentää aidan yli ohi kulkevan auton tuulilasiin. Lasi rikkoutuu, auto ajaa ojaan ja etupenkillä olleet kuolevat. Olen vastuussa ja joudun vankilaan ja tatuoin kasvoni siellä. Hyvällä käytöksellä (?) selviän neljän vuoden päästä, mutta olen jo oppinut venkulojen tavat. Olen vankilakierteessä.

Niin että kahvipallo jäi kauppaan.

Eilen aamulla oli todellakin luja aikomus kenkiä Hilburgerin takaraajat ensimmäistä kertaa. Se meni käteen, koska suutarin auto jäätyi. Olin iloinen, koska kello näytti 7:30 ja jäätymispiste oli -24, ja minun piti myös ajaa uuden ystävän kanssa. Kaikki työt siirrettiin iltaan, kun pakkasta oli vain -12 astetta. Joo! Ei palattuaan tyynyn halaamiseen.

Illalla kävin tallilla 19 maassa. Neiti Potkamo oli jo valmis ja katsoi minua rauhallisesti. ”Se nousi ensin pystyyn”, sanoi suutari, ja minä löin käteni päähän (omaani). ”Mutta sitten sanoin, että nyt riittää, mukavat tytöt osaavat käyttäytyä, ja aloin flirttailla sen kanssa.  Loppu meni kuin tanssi.” Näin suutari sanoi ja lisäsi, että hän toivoi, ettei kukaan tulisi tallille, kun hän kyyristyi kavio sylissään ja huusi ”HILPPA ON NIIN VIISÄÄ JA ROHKEA JA KAUNIS!” Mutta työtä! Positiivisin tuloksin!

Joten nyt Hilppa on jo a) yrittänyt tappaa ratsastajan ja b) yrittänyt tappaa suutarin. Hyvä alku mukavalle hevoselle! Sitten oli uuden miehen vuoro. Tämä varsa oli vähän hölmö, mutta erittäin miellyttävän näköinen kouluhevonen, ja valtava. Puolet Hilpan leveydestä, tietysti. Hevosen kanssa meni todella hyvin, varsinkin alku, kun vauhti pysyi maltillisena. Dieselmoottorilla hevonen alkoi sitten kiihtyä loppua kohden, ja viimeisillä metreillä näkyi jo varsin huomattavia nousuja, jotka eivät normaalisti kuulu ohjelmistooni. Tällä kertaa minusta tuntui, että jos hevonen todella haluaa tehdä lisäystä, minun on annettava sille mahdollisuus. Mene eteenpäin! Sorkka lensi.

Jep, onko kello vasta 19? Vielä ehtii juosta Hilppaa täällä. Pian hauskaa!