Retoriikka on oma taiten lajinsa, jota on suomalaisessa politiikassa harrastettu enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi kautta aikojen. Yksi viimeisimmistä retoorisesti briljanteista ilmaisuista lienee "vallitsevat olosuhteet".
"Vallitsevat olosuhteet" on vilissyt ahkeraan eritoten Nato keskustelun yhteydessä. Pääministeri toteaa maanpuolustus-koululla Suomen maanpuolustuksen yhden päätekijän olevan "pysyttäytyminen vallitsevissa olosuhteissa sotilaallisesti liittoutumattomana". Tämän nimeen vannovat poliitikot niin vasemmalta kuin oikealta, niin Zyskowicz kuin Tuomiojakin.
Helsingin yliopiston Sitoutumaton vasemmisto järjesti 11.10. paneelikeskustelun Vanhalla ylioppilastalolla, aihe oli "aktivismia vai vandalismia". Tarkoitus oli saattaa saman pöydän ääreen aktivistit ja valtiovallan edustajat pohtimaan mikäli on mahdollista että mielenosoitukset voisivat riistäytä käsistä niin kuin tapahtui Göteborgissa ja Genovassa.
Vaikka virkavallan edustajat toisaalta vakuuttelivat että yhteydet aktivisteihin ovat hyvät, jäi keskustelusta aavistuksen kitkerä jälkimaku. "Vallitsevissa olosuhteissa" esiintyi liiankin usein Kari Häkämiehen ja poliisin joukkojenhallintayksikön edustajan Seppo Kolehmaisen puheissa. "Ei ole tarvetta toteuttaa naamiointikieltoa mielenosoituksissa.", "Kokoontumisoikeutta ei ole tarpeen rajoittaa.", "Poliisille ei ole tarpeen hankkia uusia työvälineitä" vallitsevissa olosuhteissa.
Mitä ovat nämä "vallitsevat olosuhteet"? Muuttuvatko ne kun ensimmäinen McDonaldsin ikkuna rikotaan?
