HEvonen kotieläimenä

Ihminen kesytti hevosen yli 5000 vuotta sitten palvelemaan liikenteessä, maataloudessa ja sotilaskäytössä. Ennen toista maailmansotaa maapallolla oli noin 95 miljoonaa hevosta.

Suomen maataloudessa hevosen työpanos oli merkittävä ennen kuin traktorit valtasivat pellon. Hevosilla työskenteltiin pelloilla, hakattiin puita metsästä ja kuljetettiin paikasta toiseen.

Sodissa hevoset toimivat luotettavina tykinvettäjinä sekä lastin ja miehistön kantajina. Nykyään hevosta pidetään enimmäkseen ihmisten vapaa-ajan harrastuksissa; ravin ja hevosurheilun takia.

HEVOSET SUOMESSA

Suomessa hevosia oli eniten 1950-luvun alussa, jolloin hevosia oli yli 400 000 yksilöä. Traktoreiden yleistyessä 1960-luvulla hevosten määrä väheni rajusti ja 1980-luvun alussa hevosia oli ainakin 31 500. Ravin ja ratsastuksen ansiosta hevosten määrä on kuitenkin lisääntynyt, ja vuonna 2011 hevosia oli Suomessa 76 000.

Hevosen tiineys eli aika, jolloin tamma kantaa varsaa, on 11 kuukautta. Tamma synnyttää yhden varsan vuodessa, joka painaa n. 40-50 kg. Varsat syntyvät yleensä huhti-kesäkuussa. Tamma imettää varsaansa n. 5-6 kuukautta, jona aikana varsa oppii syömään samaa ruokaa kuin emonsa.

Suomessa syntyi vuonna 2010 noin 4 203 varsaa. Suomenhevosia oli 1 409 ja lämminverisiä ravihevosia 1 745. Ratsastushevosia syntyi 454 ja ponia lähes 595.

Suomessa teurastettiin vuonna 2011 noin 1 700 hevosta. Useimmiten teurastuksen syynä on ikä tai sairaus. Aikuinen hevonen tuottaa keskimäärin 260 kg lihaa. Hevosenliha on terveellistä, vähärasvaista ja mureaa. Hevosenlihasta valmistetaan mm. pihvejä, savustettua ja suolattua lihaa sekä erilaisia ​​makkaroita.

HEVOSEN RUOKINTA JA HOITO

RUOKKAA

Hevosen ruoansulatusjärjestelmä on kehittynyt sulattamaan karkearehua, ei paljon tärkkelystä sisältäviä tiivisteitä.
Lisäksi hevosen ruoansulatusjärjestelmä on kehittynyt ottamaan vastaan ​​rehua pieninä annoksina koko päivän, eikä vain muutaman kerran päivässä. Laitumella hevonen syö noin 16 tuntia päivässä.

Hevosta tulee ruokkia yksilöllisesti, tasapainoisesti ja säännöllisesti. Perusrehut ovat heinä ja kaura. Kilpahevosten ja kasvavien hevosten ruokintaa on usein täydennettävä lisärehuilla, kuten melassilla ja valkuaisrehuilla sekä kivennäis- ja vitamiinirehuilla. Porkkanaa ja kuivaleipää voi antaa hevoselle herkkuna.

Hevosen tulee antaa syödä rauhassa ja riittävän usein. Hevoselle annettavan rehun tulee olla puhdasta ja moitteetonta. Vältä ruokittaessa liian suuria viljaannoksia, sillä hevoselle voi helposti kehittyä vakavia suolistosairauksia. Hevonen tarvitsee keskimäärin 30-40 litraa vettä päivässä.

HOITO

Hevoset harjataan päivittäin, paitsi ne hevoset, jotka asuvat pihalla eli ovat ulkona suurimman osan päivästä. Kovalla tuulella ja sateessa hevoset ovat vääntyneitä eli loimen peitossa.

Hevosen kavioiden ja kenkien kuntoa seurataan päivittäin. Hevonen kengitään yleensä noin kuuden viikon välein. Kengäntyön tekee suutari, joka poistaa vanhat kengät, täyttää kaviot ja laittaa uudet kengät jalkaan. Talvella kengissä on nastat, joiden tarkoituksena on estää liukastumista.

Hevosen hampaat pidetään kunnossa kaapimalla. Terävät piikit viilaavat pois hampaista, jotta purenta pysyy kunnossa ja hevonen voi syödä normaalisti.

Hevoset on myös säännöllisesti rokotettava ja madotettava. Madotuksen tarkoituksena on karkottaa haitalliset loiset hevosen suolistosta.

Pysyäkseen terveenä hevonen tarvitsee hyvän tallin ympäristön. Tallissa tulee olla riittävä ilmanvaihto, valaistus ja turvallisuus. Hevonen tarvitsee enemmän kuin lämpöä raitista ja puhdasta ilmaa. Tallissa ei saa olla liikaa kosteutta, koska se lisää sairastumisriskiä ja vaikeuttaa hevosen ja tallin puhtaana pitoa. Pöly on erittäin haitallista hevosen hengitysteille. Hevosen käyttö- ja pitoaika on muihin kotieläimiin verrattuna pitkä, jopa yli 20 vuotta.

SUOMESSA KASVATTUJA HEVOSRODUT

Maailmassa on noin 170-180 hevos- ja ponirotua. Suomessa kasvatettuja hevosrotuja ovat suomenhevonen, lämminverinen ravihevonen, puoliverinen ratsastushevonen, arabia- ja englantilainen täysiverinen sekä erilaisia ​​ponirotuja, esimerkiksi shetlannin ja walesin ponit. Suomessa hevosia oli vuonna 2010 noin 75 000.

SUOMEN hevonen (SH)

Suomenhevonen on kylmäverinen yleishevonen, jota käytetään nykyään ravi- ja ratsastushevosena. Se on lihaksikas, sopusuhtainen ja vankkarakenteinen. Vuonna 2010 Suomessa oli yhteensä noin 19 800 suomenhevosta. Suurin osa heistä on ravihevosia.

Kun ravista ja myöhemmin ratsastuksesta tuli suomalaisen hevosen pääasiallinen käyttökohde, on myös hevosen rakenne muuttunut. Kevyempi juoksija on jalostettu entisestä tukevasta työhevosesta, sitkeästä vetohevosesta. Suomalaiset hevoset ovat todellakin maailman nopeimpia kylmäverisiä raadonsyöjiä.

Monipuolisuus on suomenhevosen paras ominaisuus: se voi olla hyvä ravihevonen, toimia erinomaisena ratsastajana ja jopa työhevonen yhtä aikaa. Hevosten käyttö metsäajossa on jälleen lisääntynyt. Hevonen on ystävällisempi vetoeläin kuin kone. Se ei vahingoita metsäpohjaa.

LÄMPIVERINEN ravihevonen

Lämminverinen ravihevonen on yleisin hevosrotumme. Lämminverisiä ravihevonen oli vuonna 2010 noin 25 800. Populaatiossa on monia rotuja, joista yleisin on amerikkalainen ravihevonen. Suomessa syntyneet lämminveriset ravit ovat menestyneet hyvin myös Euroopan raviradoilla.

Puolirotuiset

Lämminverisiä ratsastushevosia kutsutaan useimmiten puolirotuisiksi, joista Suomessa syntyneet tunnistetaan lyhenteellä FWB. Suomen puolirotuiset tulevat pääasiassa Saksasta, Puolasta, Tanskasta ja Ruotsista. Vuonna 2010 maassamme oli yhteensä noin 19 700 ratsastushevosta.

HÄN LAITTAA

Kun ratsastusharrastus aloitetaan lapsena, ensimmäinen nelijalkainen hevosystävä on yleensä poni. Ponin säkäkorkeus on alle 148 cm. Ponirotuja on useita eri kokoisia ja eri näköisiä. Niiden lisäksi on erilaisia ​​risteyksiä.

Suomen yleisin ponirotu on shetlanninponi, jota pienikokoisena mutta hedelmällisenä käytetään usein lasten hevosena. Poneja käytetään pääasiassa ratsastukseen, mutta ne soveltuvat myös ajamiseen. Suomessa oli vuonna 2010 yhteensä 9 700 pohia.

HEVOSENKASVATUS SUOMESSA

KÄYTTÖÖN SOVELTUVIEN TERVEIDEN HEVOSEN KASVATTAMINEN

Hevoskasvatusta johtaa ja valvoo Suomen Hippos ry, jonka alaisuudessa toimii 16 hevosenjalostusyhdistystä. Eri roduilla on myös omat rotujärjestönsä. Suomen Hippos pitää hevosrekistereitä ja ravikilpailujen tulosrekistereitä sekä kantakirjoja, järjestää näyttelyitä ja vastaa ravikilpailujen valvonnasta. Kilpailutulosrekisteriä ja hevoskilpailujen valvontaa ylläpitää Suomen Ratsastusliitto.

Hevoskasvatus on tuotantokasvatusta, jossa parhaat yksilöt valitaan jalostukseen ja huonoimmat teurastetaan. Jalostukseen hyväksytyt hevoset merkitään sukukirjaan, jalostushevosten rekisteriin. 

Hevosella on useita taloudellisesti tärkeitä kasvatettavia ominaisuuksia, joiden merkitys vaihtelee hevosen käyttötarkoituksen mukaan. Hevoskasvatuksen tavoitteena on tuottaa suorituskykyisiä, hyvin liikkuvia ja hyvin rakentuneita, kestäviä ja terveitä hevosia, joilla on käyttötarkoitukseensa oikea luonne.

Ravihevosten tärkeimmät jalostettavat ominaisuudet:

• nopeus
• kilpailuun sopiva luonne
• kestävä rakenne

Ratsastushevosten tärkeimmät jalostettavat ominaisuudet:

• merkki
• rakenne
• ohjattavuus
• ajettavuus
• hyppykyky
• ketteryys ja liikkeiden säännöllisyys

Oma hevosemme, monitoimisuomalainen hevonen, on virallisesti kasvatettu yli 90 vuotta. Suomenhevosrotua alettiin virallisesti kasvattaa eli rodun sukutaulu suljettiin ulkomaisilta vaikutuksilta vuonna 1907.

HEVOSIEN SUPPRUKULUREKISTERÖINTI

Hevosen sukutaulurekisteröinnin tarkoituksena on pyrkiä ylläpitämään puhdasta hevosjalostusta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hevosessa mahdollisesti ilmeneviä vikoja ei haluta siirtyvän jälkeläisille jalostuksen kautta, varsinkaan jos viat ovat haitallisia hevoselle. Samoin eri rotujen välistä risteytymistä pyritään estämään niin, että esimerkiksi suomenhevoskanta säilyy ennallaan. Kantakirjaan, joka on eräänlainen hevosrekisteri, hyväksytään vain rodun parhaat hevoset.

Sukuperärekisteröinnin ideana on, että jalostukseen voidaan käyttää vain sukutauluja. Tämä tarkoittaa, että ilman sukutaulua olevan orin jälkeläinen ei voi osallistua ravikilpailuihin. Toisaalta hevosilla ilman kantakirjaa olevien hevosten jälkeläisiltä evätään mahdollisuus tulla kantakirjaan.

MITÄ VARASTON REKISTERÖINTI VAATIVA?

Kantakirjaa varten hevonen tulee arvioida rakenteen, luonteen ja kilpailusuorituksen perusteella. Kilpailusuoritus määräytyy sen mukaan, onko kyseessä ravi, ratsastus vai työhevonen. Vetohevosilla ja hevosilla kilpailusuoritus on sama kuin kilpailutulos, kun taas työhevosilla sukutaulun edellyttämä suoritus on työsuoritus. Tammat otetaan kantakirjaan yleensä pelkän rakenteen perusteella.